Mitä tehdä kun maailmassa on niin paljon autettavia?
Enää ei voi katsella tätä maailmaa samoin vaaleanpunaisin silmälasein. En tiedä mistä aloittaa tämän blogitekstin, jonka aihe on niin raskaana sydämelläni. Aloitan vaikka kertomalla siitä, millainen vääryyden maailma on porno. Miten naisia alistetaan ja kuinka monet ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi. Lakeja ei muuteta, koska ilmeisesti kaikenlaisia perverssejä on päättävissä elimissä. Enkä nyt tarkoita Suomea, jossa luultavasti – eihän tämä varma tieto ole – ihmiskauppa ei ole niin suuri ongelma. Ihmiskauppa on miljoonaluokan bisnes, se rehottaa, eikä tunnu suosio laskevan. Kaikki ihmisten perverssien halujen takia. Miten kukaan voi ajatella lapsia, tyttöjä tai poikia, raiskattuina, hyväksikäytettyinä, hakattuina, kiristettyinä ja uhkailtuna, eikä vetää sitä ajatusta siihen, että se olisin voinut olla minä. Mutta ei, ei tarvitse välittää, jos itsellä pyyhkii kaikki hyvin. Ei kaukaisista asioista, eikä aina niin naapurinkaan asioista tarvitse välittää, jos vaan omassa elämässä asiat rullaa.
Jos ottaa maailman syntilistan nyt esille, niin sieltä löytyy seuraavaa: riisto, korruptio, ahneus, okkultismi, perversiot, kateus, murhat. On niin paljon asioita, mistä hyssytellään, mitä sensuroidaan ja se sana siitä, miten sokea taluttaa sokeaa, se pitää ihan paikkansa. Yksi asia, joka maailmaa riivaa esityisesti on välinpitämättömyys. Ei oteta selvää asioista, ei kiinnosta, ollaan selvästi laiskoja. Moni on vaan niin kylmä ihminen. En voi sietää enkä kestää, että vääryyksiä katsellaan läpi sormien. Mitä ihmiset pelkäävät? Vai eivätkö he todellakaan välitä mistään muusta kuin omista asioista?
Maailma on täynnä autettavia, tiedän sen. Mutta miten voi olla, että vääryyksiä sallitaan oikeuselimissä, korkeimmilla tasoilla ja valtaapitävien joukossa? Minä olen kyllästynyt siihen samaan koijaukseen, että tämän maailman silmäätekeviä pidetään jonkinlaisina hyväntekijä-pyhimyksinä, miten rikkaat, ja tarkoitan tällä myös väkeä seurakunnassa, miten heidän puheilleen sanotaan aamenta, vaikka ihmiset eivät välttämättä korviakaan lotkauta toisten hädälle tässä maailmassa. Suurimmaksi osaksi seurakunta sentään tekee jotain täällä planeetalla, joten tämä ei siis koske kaikkia. Mutta on kautta aikojen puettu tietynlaisessa politiikassa asioita kristilliseen kaapuun, uskontoa on käytetty politiikan välineenä, on hirveän vaikeaa erottaa, ketä on oikeasti milläkin asialla, vai ajaako vain omaa etuaan? Hedelmistään puu tunnetaan. Usein ihmiset, joilla on minkäänlaista sydäntä, se näkyy ulospäin, kukaan ei voi levätä laakereillaan, jos sisällä polttaa tuli.
Maailma on sairas. Eikä asiaa paranna se, että niiden, joilla on mahdollisuus, tieto-taito, että he eivät täytä omaa osaansa. Ihmiset ovat niin kallellaan pimeyteen. Se on valitettavaa. Meidän, edes kristittyjen, tulisi ottaa päämme pois pensaasta. Mielestäni se työ on hienoa, mitä monet kristityt tekevät, mutta sydäntä saisi olla enemmän kärsivien puoleen. Kristityillä tuppaa menemään asiat Facebookissa väittelyyn, huuteluun ja moralisoimiseen ja siihen, että paukutetaan kärsiviä Raamatulla päähän, kun pitäisi jo ojentaa auttava käsi. Myönnän, että joku tässä kristinuskossa on, joka on jopa minussa saanut sellaista hedelmää aikaan, seura tekee kaltaisekseen. Olen aina miettinyt sitä, että on monia ns. maailman ihmisiä, ei-uskovia siis, jotka taistevat kaiken aikaa vääryksiä vastaan, koska se on oikein. Ja samalla jotkut uskovat eivät tee asioille mitään muuta kun jauhavat tyhjänpäiväistä jauhamista. Kumpaankohan suuntaan Jumala katsoo mielistyneenä, sopii pohtia?
Maailmassa on monta ihmiskohtaloa, jotka ovat hukkuttaneet itsensä viinalla, sekaantuneet huumeisiin ja menehtyneet ennenaikaisesti, mutta vihaksi ei pistä suinkaan heidän valintojensa seurakset, vaan se yhteiskunta, josta he ovat vaikutteensa imeneet. Median valta ja mielikuvat, joita mainoksissa ja yleisesti luodaan ihmisille, ne ovat vaikuttaneet näihinkin. Aina taustalla on se, että joku saa hyvät rahat taskuunsa. Se on väärin, niin väärin, että jos minä olisin Jumala, en katselisi päivääkään, mutta hän kärsivällisyydessään odottaa, että muutos tulisi. Kristityt joskua haukkuvat väärää puuta, ylistystä menee väärintekijöille ja taas nuhteet menee kärsiville, kun oikeuden pitäisi olla voimassa meidän itsekunkin sydämissä. Mutta ei siitä sen enempää, tarkoitan vain, että tämä on niin nurinkurinen maailma. Kaikki on täällä ihan väärinpäin.
Suljettujen ovien takana tapahtuu varmasti niin paljon kaikenlaista mistä ei edes tiedetä, mutta sen verran täytyy ryhdistäytyä, että alkaa edes haukkumaan oikeaa puuta väärän sijaan. Maailmassa on sellainen vääryys, että oikeat väärintekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Kenenkään tekosia ei pitäisi hyssytellä, ja asioiden ennaltaehkäisy olisi aina parempi kuin jälkipyykki. Ihmisten pitäisi osata jo polullaan valita oikea tienristeys ja siihen tarvittaisiin viisaita neuvoja ja elämänohjeita. Ettei kenenkään tarvisi seistä missään oikeudessa vastuussa ihmisten verestä, joiden vuodattamiseen on ahneudessaan ollut vastuussa joko suoraan tai epäsuorasti. Mutta, tuskin todelliset vaikuttajat tässä maailmassa joutuvat edes sille asteelle, heidän kohtalonsa on kaikkivaltiaan Jumalan kädessä.
Entä ne köyhät, vaikkapa Afrikassa, joilla tuskin on puhdasta vettä? Miten tämän maailman yritysjohtajat tai ne, jotka vaikuttavat hyvin suurella skaalalla, miten he voivat nukkua yönsä tietäen, että joku tuolla kärsii, mutta heillä on pöytä koreana, monen sadan illalliset, hienot viinit? Eikö yhtään omaatuntoa kolkuta, että voisi auttaa jonkin verran? Minä en ole mikään tuomion äänitorvi, mutta voitte kuvitella miten paljon minä tekisin täällä maailmassa jos olisin rikas, koska minä todella auttaisin, ja olen toivonut jopa lottovoittoa, niin että saisin auttaa hätää kärsiviä. En ymmärrä tätä asiaa, se on kuin täyttä hepreaa minulle, miten ihmiset voivat olla niin itsekkäitä? Tiedon puutteen ymmärrän, mutta en niiden osuutta, jotka tietävät ja voivat silti nukkua yönsä. Lapsityövoima on yksi hyssytelty aihe, ja siitä pitäisi puhua paljon enemmän, mutta raha puhuu enemmän. Raha aina puhuu. Ihmiset menettävät sielunsa vielä sen rahan vallan takia, eivätkä sitä ymmärrä.
En nyt kirjoita mitään romaania tästä, koska aihealue on niin valtava, mutta tässä aiheita pohdittavaksi. Voi olla, että kaikki ei ihan aukea, mihin viittasin, mutta toivon, että viesti menee silti perille. Selkeällä suomenkielellä: vääryyttä ei pitäisi hyväksyä, eikä hyssytellä. Onneksi armo on olemassa katuvalle, jos joku sattuisi lukiessaan kokemaan piston sydämessään. Ihmiset ovat vajavaisia, se on tiedetty aina. Kuitenkin, uskon hyvän voimaan, se on suurin kaikista.
Kommentit (0)